Syyskausi alkoi ja on jälleen näkemisen riemua.
Ensin meidät yllätti erittäin kuuma kesä, sitten runsassateinen elokuun alku ja viimeisenä itse syyskauden alku. Elokuinen maanantai oli vihdoin täällä. Kyllä ihmettelimme päivää, voiko se olla totta. Sitä oli odotettu kuukausikaupalla epämääräisyydessä aina epäonnistunut kausi kerrallaan koronapandemian aikana. Emme edes kesäloman jälkeen vielä uskoneet, että saamme tavata kaikkia kasvotusten. Näin todellakin oli – ryhmät pääsivät aloittamaan pandemiasta huolimatta, ja ilman ikärajoituksia.
Koronan aikainen odottelu
Korona-aikaa on leimannut odottaminen, epämääräisyys ja suru, että emme ole pystyneet olemaan lasten ja nuorten vapaa-ajassa mukana tavalla, joka tuottaa iloa, uusia taitoja ja edistää hyvinvointia erityisesti tukea tarvitseville lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille. Mitä sitten epäonnistunut kausi tarkoitti meille pandemian aikana?
Ennen kausien alkua arvioimme takana olevan kauden: miltä näyttävät tilastot, mitä sanallista palautetta saimme ja miten itse koemme kauden onnistuneen. Seuraavaksi istumme päiväksi alas ja pohdimme mihin panostamme seuraavalla kaudella, jotta toiminta vastaa tarkoitukseensa eli laadukkaan harrastustoiminnan tuottamiseen, joka palvelee yksilöitä ja ryhmää yhtäaikaisesti. Tämän jälkeen ohjaaja aloittaa oman harrastuskokonaisuuden eli Huoneen toiminnan, siis käytännön, suunnittelun. Pandemia pysäytti meille tutun prosessin pitää vanhasta toimivasta kiinni ja tuottaa sellaista uutta, joka on toivottua. Jouduimme maaliskuussa 2020 tunneissa, päivissä miettimään, mihin suuntaan ohjaamme toiminnan kurssin. Tai onko seuraavaa kautta, kuten niin kovin toivoimme, eli yhdessä kasvotusten.
Sitä normaalia odotellessa laitoimme vauhdilla käyntiin etätoimintoja, sekä myöhemmin yhdistettyjä ryhmiä nuoremmille osallistujille. Reilun vuoden ajan järjestimme korvaavaa toimintaa, josta saimme kehuja ja kiitosta. Olimme tuottaneet arkeen struktuuria ja hetken iloa. Kehuista huolimatta tiesimme hyvin, että moni odotti kotona normaalin paluuta. Etätoiminnat eivät soveltuneet kaikille. Olemme kaikille rehellisiä: kaikista parasta oli nähdä vihdoin kasvotusten!
Miten se syksy sitten alkoi?
Pohdimme lasten ja nuorten viettäessä syyslomaa syyskauden 2021 alkua, joka on ollut jopa outo kaikille: kuka minua on vastassa ryhmässä, mikä toiminta olikaan lapsille ja nuorille kivointa, kuka meillä vetää mitäkin ryhmää, ja kuka kävelee meidän ovestamme sisään. Muistelimme alkukaudesta osallistujille mielekkäitä sisältöjä kaivamalla muistia ja sitten muistiinpanoja sekä yksin että yhdessä koko henkilökunnan porukan kesken. Etsimme ryhmiin tuntiohjaajia ensin meille kaikille tutuista, joista monella oli matka jatkunut muihin tehtäviin pandemian aikana. Laitoimme ohjaajien paikkoja auki. Iloksemme saimme paljon hakemuksia. Yllätyimme, kuinka kiinnostavia olimme. Olemme löytäneet monta mainiota ohjaajaa porukkaamme.
Hei ja eihän ne meidät tutut rutiinit olleetkaan enää rutiineja osallistujille, läheisille tai ohjaajille. Lähdimme harrastuksissamme alusta liikkeelle. Harjoittelimme yhdessä tilaan saapumista, ryhmään valmistautumista ja erityisesti struktuuria, joka on ryhmän selkäranka. Läheisille muistutimme jälleen yhteistyön tärkeydestä keskenämme, jotta saamme rakennettua mielekkään harrastuskerran kaikille. Kertaus on ollut opintojen äiti.
Olimme innoissamme odottaneet, että arviointitietoon perustuvat suunnitelmamme toiminnasta lähtevät liikkeelle kuin juna. Jouduimme hetken katsomaan peiliin, ei vanhaan tuttuun palattukaan noin vain. Totesimme, että on aikalisän paikka. Tärkeintä olikin keskittyä siihen, että meille on turvallista tulla ja toiminnasta tulee jälleen kaikille, myös meille ohjaajille, tuttua. Hihat käärittiin ja palautimme kerta kerralta mieleen Malaryn oman tavan toimia. Näin syyslomalla totesimme iloksemme, että tutut kuviot ovat täällä taas.
Vaikutuksia
Yhtenä yllätyksenä tuli se, että rajoitusten hellittäessä, yllättävän moni vanha tuttu jäi toiminnasta pois. Osasimme odottaa pientä katoa, mutta se olikin isompi. Hetken jouduimme ihmettelemään, että todellako on näin. Joku meistä ohjaajista totesi, että tuli käytyä jopa epätoivon partaalla, kun ryhmien aloitusta jouduttiin odottamaan. Varovaisuutta oli kestänyt jo puolitoista vuotta, eikä ollutkaan selvää, että kotoa rynnätään ulos ihmisten ilmoille. Vuosi opetti meidät kaikki ehkä arkuuteen, luottamus oli saanut kolauksen. Toisaalta ehkä tutuista rutiineista luopuminen sai pohtimaan, onko entinen harrastukseni enää mieluisa. Vieläkin osa ryhmistä odottaa aloitusta. Vanhat, tutut ryhmät lähtivät ensin liikkeelle. Sitten starttasivat Leikkiryhmä ja Osaksi yhteiskuntaa. Toiminnan Huoneen Lego-, Mimmit- ja Kundit-ryhmät odottavat osallistujiansa, kuten Ilmaisun Huoneen muut ryhmät.
Suurin yllätys oli tämä: toimintaamme on löytänyt moni uusi harrastaja. Tutustujia on ollut enemmän kuin aiempina kausina, aikaa ennen pandemiaa. Laskimme juuri, että mukana on 38 uutta osallistujaa. Se on oma ennätyksemme harrastustoiminnassa yhdistyksen historian aikana. Meille näyttäytyy tarve päästä rakentamaan uutta arkea ja siihen kuuluvat laadukkaat harrastukset, jotka tuottavat iloa. Epätoivosta päästiin iloon ja saimme itsekin uskoa, että pikkuhiljaa ryhmät ovat käynnissä. Pandemiarajoitusten aikana turhauduimme, kaipasimme aikaa, jolloin teemme juuri sitä työtä, jota varten olemme täällä. Se on ohi. Voimme huokaista helpotuksesta. Käytävillämme kuhisee ja mukaan mahtuu edelleen, toivottavasti pääset meille!
Anna-Mari Laitila
toiminnanjohtaja
anna-mari@malary.fi
045 8746 746
Koronapandemian vaikutuksesta nuorten harrastustoimintaan ja liikuntaan on jo kirjoitettu muutama mielenkiintoinen artikkeli. Kannattaa
lukaista:
Nuorisotutkimusseura:
”Edelleen harmittaa”- Nuorten kokemus harrastamisen keskeytymisestä korona-aikana ja sen yhteys vapaa-ajan tyytyväisyyteen
”Harrastusten keskeytyminen harmitti.” Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana: vapaa-aika ja harrastaminen
Valtion liikuntaneuvosto:
Koronapandemian vaikutukset väestön liikuntaan
