Haastattelin Malaryn hallituksen puheenjohtajaa Petri Sämpiä ja hänen poikaansa Niiloa. Niilo aloitti harrastamisen Malarylla keväällä 2017. Tuolloin hän meni kädentaitoryhmään toimintaterapeuttinsa suosituksesta. Saman vuoden syksyllä Niilo aloitti uintiryhmässä, jossa hän viihtyi hyvin ja jatkoi harrastusta aina jouluun 2021 asti.
Annetaan Niilon ensin esitellä itsensä:
– Olen Niilo Sämpi, 11-vuotias. Tykkään lukemisesta, piirtämisestä, urheilemisesta ja urheilun katsomisesta. Tykkään myös pelata Playstationilla, ja osaan hyvin rajoittaa ruutuaikaani. Lisäksi käyn pianotunneilla.
Ensimmäiset seitsemän ikävuotta olivat haastavia
Niilolla oli Petri-isän kertoman mukaan paljon haasteita vauvasta alkaen. Hänellä oli muun muassa koliikki, ja syömisen suhteen hän oli valikoiva. Koska tuttipullo ei maistunut, Niilo jopa vietti kerran vuorokauden hoitopaikassa syömättä mitään koko aikana. Myöhemmin soseista kelpasivat ainoastaan maissi- ja omenasose.
Petrin mukaan arjen ongelmat olivat haastavia ensimmäisten seitsemän ikävuoden aikana, ja päivittäisten toimintojen suorittamiseen kului hyvin paljon aikaa. ”Haasteita oli muun muassa syömisen, pukemisen ja ryhmässä toimimisen kanssa, ja näihin meni tolkuttomasti aikaa per päivä.” Päiväkotiin Niilo ei sopeutunut, ja tällöin hänelle saatiinkin erityisen tuen päätös. Jonkin aikaa perhe oli myös korotetun vammaistuen piirissä. Päiväkodin aloittamisen kanssa samoihin aikoihin Niilolla todettiin keliakia, joka vaati totuttelua uusiin ruokiin.”
Neuvolasta Niilo ohjattiin fysioterapiaryhmään, jossa tuettiin motoristen taitojen kehittymistä. Ryhmän jälkeen tehtiin uudelleenarviointi, jonka jälkeen Niilo pääsi kaupungin maksamaan toimintaterapiaan. Eskari-ikäisenä Niilo pääsi myös HUS:iin neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Tällöin HUS:n neuropsykiatrian poliklinikalla alkoi myös uusi kokeilu, jonka kautta perhe pääsi perheohjaukseen. Tämän myötä Niilon vanhemmat pääsivät juttelemaan kahden ammattilaisen kanssa tunnin ajan joka toinen viikko, mistä oli perheelle iso apu.
Koulun aloitus helpotti – ”Mulle rutiinit on tosi tärkeitä.”
Esikoulussa Niilo kävi henkilökohtaisen tuen avulla. Ryhmässä toimiminen aiheutti edelleen kovasti haasteita. Eskarin opettaja suositteli hänelle alueellista erityisluokkaa, mistä toimintaterapeutti oli kuitenkin eri mieltä. ”Vanhemmat saivat tehdä lopullisen päätöksen, ja Niilo meni lähikouluun samalle luokalle kavereiden kanssa”, kertoo Petri. Koulu osoittautui käänteentekeväksi. Siellä oli strukturoitu lukujärjestys ja päämäärätietoista opiskelua, joka toimi Niilolle. ”Mulle rutiinit ovat tosi tärkeitä”, hän kommentoi itse.
Samaan aikaan koulunaloituksen kanssa alkoi Malaryn uintiryhmä. Ensimmäisen kouluvuoden aikana Niilon toimintakyvyssä tapahtui isoja harppauksia, jotka isän mukaan olivat varmasti monen asian summa: elämään tuli tasapainoa toimintaterapian vaikutusten, koulun aloituksen ja mielekkään harrastuksen löytymisen myötä. Toimintaterapiassa Niilo oppi sanoittamaan tunteitaan ja tarkastelemaan toimintaansa ulkopuolelta. Samaan aikaan vanhemmat saivat tukea. Koulumaailma osoittautui Niilolle sopivaksi, ja lisäksi vapaa-ajalla oli erityisen tuen tarpeen huomioivaa harrastustoimintaa. ”Kävi hyvä tuuri, ja saimme tajuttoman laajat tukitoimet. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos tukitoimia ei olisi ollut”, kommentoi Petri. Niilon ensimmäisen kouluvuoden aikana toimintaterapiasta voitiin luopua, sillä terapia oli saavuttanut sille asetetut tavoitteet.
Neljännen luokan syksyllä Niilo aloitti uintiryhmän ohessa salibandyn pelaamisen Pakilan Visassa, ja nykyään hän toimii salibandyjoukkueensa kapteenina. Omien sanojensa mukaan ”Kapteenin arvolla ei ole niin suuresti väliä, vaan tärkeintä on pelata ja että on hauskaa”. Kapteenina pitää kuitenkin pystyä edistämään koko ryhmän toimintaa ja dynamiikkaa, ja tämä kertookin Niilon ryhmässä toimimisen taidoista ja niiden huikeasta kehityksestä.
Malaryn uintiryhmä
Viime syyskauden jälkeen Niilo siirtyi pois Malaryn uintiryhmästä, jossa hän ehti harrastaa usean vuoden ajan. Hän kommentoi: ”Malary on ollut hyvä paikka ja oon kiitollinen siitä, että on ollut maailman paras uintiryhmä. On ollut todella kivaa ja tärkeetä.” Vaikka uintiryhmässä lopettaminen harmittaa Niiloa vähän, hän toteaa: ”Kiva ajatella, että joku muu, jolla on samantyylinen tilanne, voi saada mun paikan. Joku, joka tarvii maailman parasta uintiharrastusta.” Myös isä Petri toteaa, että koska Niilolla ei ole enää selkeitä perusteita käydä Malaryn uintiryhmässä, annetaan hänen paikkansa jollekin, joka tarvitsee sitä.
Kun Niilo aikoinaan oli aloittanut uintiryhmässä, löysi sinne tiensä myös moni Niilon kaveri, joilla oli ollut haasteita uimaan oppimisessa. Petri korostaakin, että Malaryn uintiryhmien kaltainen harrastustoiminta on todella tärkeää monille lapsille, joille esimerkiksi vesi elementtinä on haastava.
Niilon mukaan uintiryhmässä parasta on ollut kokonaisuus ja monipuolinen tekeminen. Hän on ehtinyt harrastaa uintia jo kolmessa eri toimipisteessä, joista kuulemma etenkin nykyinen eli Myllypuro on ollut ”tosi hyvä mesta”. Hauskinta ovat olleet ryhmäkerran lopuksi pelattavat vesipallo-ottelut, joka on kuten koripalloa, mutta vedessä. ”Harvinaista maailmassa, että saa noin hyvää uintiharrastusta. Se on uhanalaista.”
Vilhelmiina Jokinen
ohjaajana Malarylla vuodenvaihteen tienoilla ja #MunMalary-toiminta
vilhelmiina@malary.fi
